Naisena ja poliitikkona

Olen aina vilpittömästi vihannut sitä, kun joku sanoo "naisena olen sitä mieltä, että" Tärkein syy lienee se, että naisena oleminen jonkun argumentin perusteena tuntuu typerältä - eikö voi olla, lähes asiasta kuin asiasta, jotakin mieltä ihan vain siksi, että asia on sinänsä viisas ja perusteltavissa? Miksi sanojan sukupuolen pitäisi olla kriteeri argumentin viisaudelle?

Ja toisaalta, aika moni "naisena olen" - lause tuntuu määrittelevän ja arvottavan sitä, mitä mieltä naisten ylipäänsä tulisi olla. Solidaarisuuden sijaan kohtaamme yhä useammin sortoa ja ymmärtämättömyyttä nimenomaan kanssasisariltaan. Ja aika usein huomaan, etten ainakaan itse sovi näiden naisena jotakin mieltä olevien käsitykseen siitä, minkälainen nainen olisi sopivaa olla.

Kasvaessani hevoseni seurassa jäin paitsi monista naisena elämisen pulmista ja ongelmista. Kenties hieman vinoon varttuneena olin usein hieman enemmän hevonen tai vähintään ainakin kentauri - puoliksi ihminen, puoliksi eläin. Mutta aikuisena olen huomannut yhä useammin, kuinka monia asioita tapahtuu vain naisille ja etupäässä sukupuolen vuoksi.

Politiikka lienee yksi niistä karuista pelikentistä, joilla sukupuolella on yhä valtava vaikutus. Vaikken ole mieltä naisena, minua, tekemisiäni ja sanomisiani arvostellaan usein toisarvoisin ja pintapuolisin kriteerein. Toveri panelisti puuttuu pukeutumiseeni argumenttien loppuessa. Huolestuneet ihmiset kyselevät, kuka lastani hoitaa, kun itse politikoin - niin kuin lapsellani ei olisi kahta tervettä ja kykenevää vanhempaa.

Minä kuitenkin pikkutekijänä pääsen helpolla. Minun ei tarvitse olla "kokovartaloministeri" - iltapäivälehdet eivät kommentoi pukeutumistani, hiuksiani, käsilaukkuvalintojani. Sanomisiani ei arvoteta sen perusteella, olenko kaunis vai ruma, lihava vai laiha, esittelykelpoinen vai muumimamma.

Eikä kyse ole vain iltapäivä- ja naistenlehdistä. Kahvipöytäkeskusteluista kapiaisten puheisiin naisen arvo on usein hyvin pintapuolinen arvo - ulkonäön ja oikean mielipiteen tai sopivan vaikenemisen arvo. Suunsa aukaisevat ovat yhä ikäviä, karvaisia naisasianaisia, jotka tahtovat pahaa lapsille ja joita miehet ja eläimet säikkyvät kaduilla. (Kiitos Kitkerille Neitsyille Feministirock - biisistä)

Naistenpäivän kunniaksi peräänkuulutan reilumpia pelisääntöjä yhdessä elämiseen, niin politiikkaan, kuin muuhunkin ihmisten keskinäiseen toimintaan. Jos eräänä päivänä meillä kaikilla olisi oikeus olemiseemme, ulkonäköömme ja mielipiteisiimme ihmisinä - erilaisina, mutta yhtä arvokkaina.