Puolueena olemisen taito.

Jännittävä tämä vaalikevät. Olen suurella mielenkiinnolla seurannut sekä Piraattien, että Muutoksen vaatimuksia puoluekurin lakkauttamisesta. Se on kuulema perustuslain ja ihmisoikeuksien vastainen. Ilmeisesti sen paremmin piraateilla, kuin muutoslaisillakaan ei ole käsitystä siitä, miten päätöksenteko puolueessa toimii. Jos kaikki osallistuvat puolueen kannan muodostamiseen, mitä väärää on siinä, että ihmisten oletetaan myös pitävän kiinni tuosta kannasta - pohdin.


Sitten alkoi virrata uutisia piraattien ja muutoksen isoveljen, perussuomalaisten tekemisistä. Puolueen sisäiset asiat tuntuivat olevan muutaman harvan käsissä ja erimieliset potkittiin porukasta pois. Ei sillä, ihan samaa olen kuullut muutoslaistenkin harrastavan - on eri asia vaatia suoraa demokratiaa, kuin kyetä toteuttamaan sitä edes oman porukan kesken.


Katkeraa panettelua, arvelee Soini nyt vellovaa uutista puolueen naisiin kohdentuvasta alentuvasta käytöksestä. Oli mitä oli, puolueen omat vaalitaulut ovat täynnä keski-ikäisiä äijiä - nuoria ja naisia ei ehdokkaiksi ainakaan tarvita. Minusta omaa kieltään kertoo kyllä, jos nainen kelpaa puolueessa kahvinkeittäjäksi ja lehtipojaksi, mutta muut toimet ovatkin sitten niille vastuullisemmille - eli niille, joilta löytyy kivekset.


"Vihollinen, verivihollinen, puoluetoveri" arveli minulle poliittisten vastustajien listaa eräs kokenut poliitikko lautakunnassamme. Leikissä oli varmasti totuuden siemen sisällä - populistiset, demokratiaa ja suorempaa kansanvaltaa vaativat liikkeet tuntuvat persuista muutokseen kärsivän siitä ongelmasta, ettei valtaa oman porukan sisällä haluta jakaa. Ei olla valmiita aloittamaan vaadittua muutosta omasta toiminnasta. Mutta kuinka toteuttaa valtakunnan tasolla se, mihin ei edes pienessä porukassa kyetä?


Oma ajatukseni ihmisten kanssa toiminnasta on hyvin hierarkiaton ja ensisijaisesti keskusteleva. Radikaalina humanistina arvelen, että hyvässä yhteisössä jokaisen ääni on yhtä arvokas - myös erimielisten ja hankalien tyyppien. Asuminen kommuunissa on vahvistanut tätä oivallusta, samoin toiminta oman poliittisen porukan kesken. Jotta toiminta olisi mielekästä ja turvallista, asioista on voitava puhua avoimesti ja pelkäämättä. Silloin erimielisen näkemys on aivan yhtä tärkeä, kuin niiden samanmielisten. Aikuiset ihmiset ratkaisevat ongelmia keskenään perustelemalla, pohtimalla, kysymällä ja olemalla valmiita tarpeen tullen muuttamaan omaa käytöstään.


Ymmärrän uusien puolueiden ongelman - yhdessä toimiminen vaatii sosiaalisten taitojen pääomaa - sellaista, joka kertyy kun vuosien mittaan tehdään töitä ja ollaan valmiita parantamaan niitä yhteisen toiminnan tapoja. Näin vähin erin syntyy toimintatapojen ja sosiaalisten oivallusten verkko, joka kantaa yli kriisien ja erimielisyyksien. Usein vilkaisu olan yli riittää: näin selvisimme edellisestä yhteisestä ongelmasta - osin samoja työkaluja ja osin uusia oivalluksia käyttäen selviämme seuraavasta, eikä ketään tarvitse hiillostaa ulos porukasta tai haukkua lehdessä katkeraksi vain siksi, että ihminen uskaltautuu puhumaan ääneen kokemastaan ongelmasta.


Muutoksella ja piraateilla on vielä pitkä matka edessään puolueina. Heillä on hyvä mahdollisuus löytää aivan uusia ja tasa-arvoisia toimintatapoja, jos he onnistuvat ottamaan ajamansa suoran demokratian haltuunsa sisäisessä poliittisessa työssään. Persuilla taas sisäinen toimintakulttuuri on jo vakiintunut. Puolueessa, jossa puheenjohtaja ei koskaan kykene näkemään ongelmaa, ottivatpa hänen alaisensa vastaan hämäriä rahoja tai käyttäytyivät seksistisesti puoluetovereitaan kohtaan, on vähän mahdollisuutta muutokseen. Mitään todellista ei koskaan nimittäin saavuteta sulkemalla silmät ja kieltämällä ongelma.