Illuusio erillisyydestää

"We are a communion of souls" kirjoittaa Franceska de Grandis kirjassaan Goddess Initiation. Tämä maailmaa syleilevä oivallus on yksi henkisen polkuni kulmakiviä. Minä en ole vain minä. Minun tekoni eivät koskaan voi vaikuttaa vain omaan itseeni, vaan jokaisen sanani, jokaisen eleeni ja hengenvetoni kautta olen yhteydessä maailmaan, joka tuntee, hengittää ja vastaa kosketukseeni. Minun sieluni on tuhansin ja miljoonin säikein kiinni kaikessa minua ympäröivässä elollisessa ja elottomassa. Erillisyyteni on vain illuusio.

Tämä pitäisi muistaa joka aamu herätessään, pukeutuessaan, tervehtiessään lähimmäisiään ja nousevaa päivää. Me emme ole erillisiä. "No-one stands apart from the Life's weave" kirjoittaa Frannie. Kun ymmärrämme, että sielumme koskettavat toisiaan tuhansin tavoin joka päivä, ymmärrämmekö myös, että jokainen tekomme suuntautuu aina molempiin suuntiin; kohteeseensa ja meihin itseemme. Koska pohjimmiltaan on kyse vain samasta asiasta, yhdestä laumasta. Yhdestä sielujen kokonaisuudesta, jossa jokainen teko saa aikaan vääjäämättä mittaamattomat seuraukset. Ja ne seuraukset palautuvat aina lopulta itsellemme.

Kun katsot iltapäivän ruuhkassa ulos auton ikkunasta liikennevaloissa viereisessä autossa istuvaa ihmistä, mitä näet? Entä katsoessasi kaupan jonossa etuilevaa keski-ikäistä naista, palveluhalutonta kirjaston tätiä, kiilaria moottoritiellä? Muistatko nähdä sen, että hekin ovat osa samaa laumaa, he jakavat saman maailman, pelkäävät, rakastavat, iloitsevat ja surevat, kuten sinäkin? Että todellakin jokaisessa ihmisessä meidän pitäisi nähdä jumala, jokaisessa ihmisessä sama rakkauteen ja onneen pyrkivä inhimillisyys, pohjalla vahvana kulkeva samuuden vuo.

Ymmärtäisimmekö, ymmärtäessämme, että jokainen on vain ihminen, jakaa enemmän hellyyttä, rakkautta, ymmärrystä ja aikaamme? Ymmärtäisimmekö jättää vihan, joka voi vain satuttaa koko laumaa, jokaista sen jäsentä ja sitä kautta aina vääjäämättä itseämme? Ymmärrämmekö, kuinka raskaita kaikuja maailma kantaa jokaisen tekomme vuoksi? Ymmärrämmekö sanojemme painon muiden ihmisten harteilla?

Minulle sanotaan usein, että on vaikea hymyillä, koska usein silti tulee torjutuksi, kohdelluksi tylysti. Mutta kyse ei ole siitä, kuinka muut kohtelevat meitä. Kyse on siitä, kuinka me kohtelemme maailmaa. Ei ole meidän häviömme, jos välillä emme tule ymmärretyiksi. On tärkeämpää yrittää siitä huolimatta tai juuri siksi. Mitä enemmän kohtaan vihamielisyyttä, sitä vakaammin uskon, että vain lempeys voi todella olla vastaus. Koska sieluni särkee joutuessaan kantamaan vihaa, sydämeni itkee, jos se kätkee katkeruutta. Luovuttaessani koko sydämeni pois, saan sen moninkertaisesti omaan käyttööni. Sillä silloin viha ei koskaan pesiydy siihen lopullisesti.

Olen huolissani erillisyydestä ja itseydestä saarnaavien new-age-kulttien kohdalla. Tehdessään jokaisesta ihmisestä Ainoan, ne tekevät jokaisesta ihmisestä yksinäisen ja kyvyttömän kohtaamaan muut ihmisinä. Tehdessään ihmisestä Ainoan, ne tekevät ihmisistä vastuuttomia. Universaalin rakkauden sanahelinän alle peittyy todellisuus, jonka mukaan ihmiset voivat vaikuttaa ainoastaan itseensä ja heidän pahat tekonsa eivät vaikuta toisiin, mikäli kohteet niin päättävät. Nämä universaalin rakkauden lähettiläät tuntuvat kantavan piittaamattomuuden totuutta, näkemättä, että todellinen hengellinen kasvu piilee itsensä poisantamisessa.

Olen onnekas saadessani tehdä päivittäin aivan tavallista, mundaania työtä. Laatikoiden nosteleminen ja tavaroiden pakkaaminen sitoo minut tiukasti todellisuuteen, jolla on rajansa, sääntönsä ja merkityksensä minun tahdostani piittaamatta. Olen onnekas saadessani tehdä työtä yhteisössä, jonka muut jäsenet eivät ole "henkisiä" vaan aivan tuiki tavallisia ihmisiä. Olen onnekas saadessani huomata päivittäin, kuinka jokainen aivan tavallinen ihminen on suuruudessaan ja viisaudessaan, kauneudessaan ja herkkyydessään aivan kuin minäkin. En ole sen erityisempi, kuin muutkaan. Toisaalta, en sen vähäisempikään. Olen osa laumaa, johon jokainen sanani ja tekoni vaikuttaa. Ja sen muistaminen tuntuu viisaudelta.

Tällaista blogailin muualla marraskuussa 2007. Koska teksti oli mukava, ajattelin siirtää sen tännekin näkyviin. Olen innostunut, koska sain kuulla, että etäinen ystävä vuosien takaa seuraa kirjoitteluani. Jos nämä kirjaimet jotakuta edes ilahduttavat, niin varmasti ne ovat bittiensä arvoisia silloin.