Meille kerrotaan usein, että 4. 4. 1949 perustettu sotilasliitto Nato luotiin torjumaan Neuvostoliiton uhkaa, jopa luomaan vastapaino Varsovan liitolle. Näin juuri päättynyt konflikti löi alkutahdit kylmälle sodalle, militarismille ja yhä kiihtyvälle asevarustelulle - toisen maailmansodan liittolaisista tuli vihollisia.
Meitä houkutellaan Naton jäseniksi monien omien poltiikkojemme puheissa pitkälti olemattomilla uhkakuvilla. Samaan aikaan korostetaan, ettei Suomi ole uhattuna miltään suunnalta. Mihin silloin tarvitsemme sotilaallista liittoutumista? Meille luvataan turvaa ja vakautta, vaikka juuri näitä asioita Nato ei ole jäsenmailleen tai koko maailmalle kyennyt tähänkään mennessä tarjoamaan.
Naton piti perustamissopimuksensa nimissä suojella jäsenmaitaan hyökkäykseltä ja sen sattuessa velvoittaa muut jäsenmaat osallistumaan aseellisesti konfliktiin. (Perustamissopimus, artikla 5) Mutta jo alkuvuosiltaan saakka Nato on osallistunut sotiin, jotka eivät suoranaisesti ole koskeneet sen jäsenmaita, eivätkä edes maantieteellisesti sijainneet sen toimialueelle, Pohjois-Atlantin molemmin puolin. Ensimmäinen esimerkki tästä lienee jo heti perustamista seuranneena vuonna alkanut Korean sota, jossa Nato ja USA näyttelivät tärkeää osaa.
Käytännössä ainoa kerta, jolloin Naton jäsenmaan kimppuun on hyökätty ja se on pyytänyt kumppaneidensa apua puolustautumiseensa viidennen artiklan nojalla oli 11. 9. 2001 USA:n jouduttua terroristien hyökkäyksen kohteeksi. Tällöin Naton muut jäsenmaat tarjosivat tukensa, mutta USA lähti sotaan omin voimin.
Käytännössä Naton merkitys rauhan turvaamisessa jäsenmailleen on siis ollut vähäinen, pikemminkin voidaan sanoa sen merkittävästi lisänneen sodan uhkaa kylmän sodan aikana ja kiihdyttäneen asevarustelua. Lisäksi Naton joukot ovat osallistuneet konflikteihin toimialueensa ulkopuolella ja perustamissopimuksensa vastaisesti. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä mitä hyvää Nato on jäsenmailleen tuonut ja mitä ihmettä se voisi tarjota pienelle Suomelle.
Nykymaailmassa Nato on aikansa elänyt sotilasliitto. Sodat ovat muuttaneet merkittävästi luonnettaan ja muotoaan Naton perustamisen jälkeen. Nykyisin on syytä olla enemmän huolissaan valtioiden sisäisestä turvallisuudesta, kasvavasta jengiytymisestä, alakulttuurien väkivaltaistumisesta, syrjäytymisen aiheuttamasta voimattomuudesta ja sen poikimasta yhteiskunnallisesta väkivallasta sekä erilaisten ääriryhmien aseistautumisesta. Sotia ei enää käydä niinkään valtioiden, kuin erilaisten ideologioiden välillä. Osapuolina eivät ole enää pelkästään sotilaat, vaan liian usein myös siviilit, jotka jäävät jalkoihin tai joita sumeilematta käytetään ihmiskilpinä tai kiristyskeinona. Samoin sotilaan ja siviilin ero on muuttunut, etenkin Naton operaatioissa häilyväksi -vihollistaistelijaksi voidaan määritellä ihmisiä etnisyyden tai uskonnollisuuden perusteella, heidän kansallisuudestaan tai sotilaallisuudestaan riippumatta.
Suomi on pieni maa, jolla ei ole varaa militarismiin, ei niin polittiisesti, kuin ihan kylmän rahallisestikaan. Poliittisesti voidaan argumentoida, ettei Nato pysty tarjoamaan meille mitään sellaista turvaa, jota oikeasti tarvitsisimme, sillä suurimmat uhkatekijämme ovat sisäisiä. Minkä lisäksi Naton laajenemisvauhtia tarkkaillessa olisi hyvä kysyä, mitä tapahtuu, jos konflikti käydäänkin kahden Naton jäsenmaan välillä. Ja sitten on se raha. Meille kerrotaan, että on lama, eikä varaa riitä edes koululaisten ruokaan. Kuinka kummassa sitä rahaa sitten riittäisi sotilasliiton jäsenmaksuihin? Kumpi on pienelle maalle tärkeämpää, omien kansalaisten pitäminen hengissä, vai isompien puolesta kuoleminen taistelukentillä, jotka ovat kaukana kotoa, sodissa, joiden mielekkyyttä ei normaali kuolevainen oivalla?
Suomi on pieni maa, jolla ei ole varaa militarismiin, ei niin polittiisesti, kuin ihan kylmän rahallisestikaan. Poliittisesti voidaan argumentoida, ettei Nato pysty tarjoamaan meille mitään sellaista turvaa, jota oikeasti tarvitsisimme, sillä suurimmat uhkatekijämme ovat sisäisiä. Minkä lisäksi Naton laajenemisvauhtia tarkkaillessa olisi hyvä kysyä, mitä tapahtuu, jos konflikti käydäänkin kahden Naton jäsenmaan välillä. Ja sitten on se raha. Meille kerrotaan, että on lama, eikä varaa riitä edes koululaisten ruokaan. Kuinka kummassa sitä rahaa sitten riittäisi sotilasliiton jäsenmaksuihin? Kumpi on pienelle maalle tärkeämpää, omien kansalaisten pitäminen hengissä, vai isompien puolesta kuoleminen taistelukentillä, jotka ovat kaukana kotoa, sodissa, joiden mielekkyyttä ei normaali kuolevainen oivalla?
On siis aika laskea Nato-vanhus sen ansaitsemalle eläkkeelle ja kääntää maana selkä militarismille. Meidän on sijoitettava toivomme ja tarmomme aktiiviseen rauhantyöhön, johon kuuluu tärkeänä osana yhteiskunnallisen eriarvoistumisen nopea ja tehokas pysäyttäminen, kansainvälinen solidaarisuus ja yhteistyö maailmanrauhan, ympäristön kestävän kehittämisen ja ihmisarvoisen elämän puolesta!
Hyvää puhetta sotilasliittoa vastaan ja rauhan puolesta. Tosin NATOn puolestapuhujathan voivat tuohon hyökkäämättömyysjuttuun heittää, että NATO on suojellut jäsenmaitaan jo sillä, ettei kukaan ole uskaltanut hyökätä eikä puolustuspykälää ole siksi tarvinnut laittaa toteen.
VastaaPoistaTuohon syyskuun yhdennentoista iskuihin voisin vielä sanoa sen, että kyseessä ei välttämättä ollut ainakaan virallisen selostuksen mukainen hyökkäys Yhdysvaltoja vastaan; kriittiset tahot ovat keränneet rutkasti virallisen selvityksen hämäryyksiä ja ristiriitaisuuksia. Erittäin laaja aineisto tästä kritiikistä löytyy ainakin täältä: http://www.saunalahti.fi/wtc2001/
Kiitos kommentista!
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa, juuri esittämälläsi tavalla olen nähnyt NATO:n hyödyllisyyttä puolustettavan. Se on nähdäkseni kyseenalaista logiikkaa, sillä vaikka maalle on parempi, että sodat käydään vieraalla tantereella, on kokonaisuuden kannalta parempi, ettei niitä käydä lainkaan. Hyökkäys ei sen paremmin pitkällä kuin lyhyelläkään tähtäimellä ole paras puolustus.
Ja syyskuun yhdennestätoista olet aivan oikeassa. Minusta olisi tärkeää kansainvälisesti kyseenalaistaa "kanonisoitu" versio tapahtumien kulusta ja vaatia uutta selvitystä. Virallisen selvityksen hyväksyminen paikkaansa pitäväksi loukkaa minusta sekä uhrien ja heidän omaistensa oikeutta tietää totuus ja toisaalta velvoittaa ihmiset ympäri maailman hyväksymään politiikka, joka iskuista on seurannut.
Tällä hetkellä iskut ovat tukeneet tiukasti oikeistolaista voimapolitiikkaa ja niiden varjolla on ajettu läpi niin suuria kansalaisten oikeuksien loukkauksia, ettei niitä olisi koskaan ilman valtaisaa pelotetta saatu ihmisille markkinoitua. Samoin kansainvälisesti kapitalismi on muuttunut "ainoaksi vapaudeksi" ja kaikki kapitalismia kritisoivat tahot "terroristeiksi." Tämä näkyy lisääntyvänä poliisin väkivaltana mielenosoittajia kohtaan, median epäluulona kritiikin esittäjiä kohtaan ja poliitikkojen pyrkimyksenä konsensukseen koko uusliberaalin ajattelun suhteen.
Kiitos linkistä! Mitä enemmän oikeaa ja puolueetonta tietoa ja tutkimusta aiheesta on, sitä epäilyttävämpään valoon alkuperäinen tutkimus ja siitä vedetyt johtopäätökset joutuvat.
Mielenkiintoista kritiikkiä. Itse keskittyisin pohtimaan hieman tuota "olemattomien uhkakuvien" lähtökohtaa. Olisiko Natoon liittyminen mielestänne perusteltua, jos välit Venäjään alkaisivat kiristyä?
VastaaPoistaOn tärkeää huomata kansainvälisen solidaarisuuden ja Naton perustussopimuksen sitovuuden väliset erot.
"Artikla 5:n nojalla kukin jäsenmaa sitoutuu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista ”tarpeellisiksi katsomillaan keinoilla”. Tällaisia voivat sotilaallisten keinojen ohella olla poliittiset toimenpiteet, joilla painostettaisiin uhkaavaa valtiota muuttamaan politiikkaansa."
Tästä päästään esittämääsi "ongelmaan", eli siihen, että Naton jäsenvaltioita vastaan ei ole suoritettu varsinaista aseellista hyökkäystä. Mielenkiintoinen näkemys pitää tätä argumenttina puolustusliiton tarpeettomuudesta. Nato ei todista tarpeellisuuttaan käymällä jatkuvasti konflikteja sen ulkopuolisia valtioita kohtaan. Päinvastoin.
"Suomi on pieni maa, jolla ei ole varaa militarismiin, ei niin polittiisesti, kuin ihan kylmän rahallisestikaan"
Natoon liittyminen maksaisi Suomelle 20 miljoonaa euroa, joka olisi puolustusbudjetista alle prosentin luokkaa
"On siis aika laskea Nato-vanhus sen ansaitsemalle eläkkeelle ja kääntää maana selkä militarismille. "
Tällä hetkellä puhutaan Nato-optiosta, joka tarkoittaa "option" pitämistä avoinna liittymisen kannalta. Tulisiko keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä siis ylipäänsä lopettaa?
Kirjoitit vastauksen kommentoijan lähettämään WTC-aineistoon:
"Mitä enemmän oikeaa ja puolueetonta tietoa ja tutkimusta aiheesta on, sitä epäilyttävämpään valoon alkuperäinen tutkimus ja siitä vedetyt johtopäätökset joutuvat."
Silti näytät itse esittävän hyvin yksipuolista ja tunneväritteistä tietoa puolustusliiton haitoista, sen sijaan että pyrkisit vertailemaan sitä neutraalisti. Luulen, että avoin keskustelu Natosta ja sen tarpeellisuudesta on tärkeää - sinä kritisoit kirjoituksessa ITSE keskustelua. Suomihan ei ole Natossa, eli miten muuten voisimme "kääntää selkämme" kuin lopettamalla keskustelun?