torstai 8. syyskuuta 2011

Huonosti käyttäytyvät aikuiset

Jo muinaiset egyptiläiset sen tiesivät - nykynuoriso on niin mahdotonta, että ellei meno muutu, niin jumalat hylkäävät varmasti. Lasten parhaista ja sinnikkäistä yrityksistä huolimatta aikuiset eivät vieläkään ole oppineet tavoille.

Tämä kirjoitus syntyy siitä tyrmistyksestä, jonka koin ruokakaupassa. Aikuinen (merkityksessä täysikäisyyden saavuttanut) nainen kojautti kolmevuotiastani ostoskorilla päähän. Vanhinkojahan sattuu, ei siinä mitään. Mutta kun "aikuinen" tuijottaa hetken monttu auki lasta ja jatkaa sitten matkaa puhua pukahtamatta (tai no ainakaan meille), on kuvassa jotakin todella häiritsevää. Lapsilta vaaditaan (kyllä, viisaasti ja ihan oikein) kiitoksia, anteeksipyyntöjä ja olehyviä tiukasti ja säännönmukaisesti. Milloin nämä pelisäännöt ovat lakanneet koskemasta meitä aikuisia?

Löydän itseni toistuvasti automarketista tekemästä ostoksia muiden lapsiperheiden kanssa. Suureen markettiin meitä mahtuu moneen junaan - sydäntä lämmittävistä perheistä niihin, joiden kohdalla tekee mieli kiihdyttää askeleita. Suurin murhe näyttää olevan se, että liian usein perhe tuntuu koostuvan kahdesta erillisestä yksiköstä aikuisesta / aikuisista ja lapsesta / lapsista. Aikuisilla on aikuisten jutut, jotka puhutaan lasten päiden yli, kuin näitä ei olisi ollenkaan paikalla. Lapsilla on lasten jutut, joihin aikuiset osallistuvat vain kieltäjinä, valvojina ja rajoittajina tai vaihtoehtoisesti lahjojina ja hämääjinä. Vallitsee kuin sanaton kauhun tasapaino - lapset eivät puutu aikuisten juttuihin - aikuiset eivät osallistu lasten juttuihin. Ja kaikki yhdessä toivovat, että vastapuoli häiritsisi omia touhuja mahdollisimman vähän.

Ja sitten on oma lukunsa kokonaan aikuiset, joilla ei ole lapsia lainkaan. "Ei mulla ole lapsia, mutta musta ois hyvä, että alettais taas antaa risulla selkään..." - "Ei mulla ole lapsia, mutta eikö ne vois kaikki sulkea johonkin laitokseen, kunnes ne on täysikäisiä" "Mä pelkään lapsia, kun ne on niin outoja" Lapset ovat vastenmielisiä, ikäviä outoja ja taakka paitsi vanhemmilleen, myös kaikille muillekin ihmisille, jotka kohtaavat.

Täytynee paljastaa kupletin juoni Än Yy Tee nyt. Minä olen melkolailla aina rakastanut lapsia. Omiani suorastaan palvon. Tästä voi kääntäen poikkeuksellisen tarkasti ennustaa mitä mieltä olen edellä kuvatun kaltaisista aikuisista. Herranen aika ihmiset! Lapset ovat ihmisiä siinä, missä muutkin. Ei lapsille tarvitse puhua mitään erityistä lapsikieltä. Päin vastoin, oletteko nähneet lasten ilmeet, kun alentuvan mairea täti-ihminen tulee puhumaan heille "lasta" - tarkkailkaapa ja vetäkää siitä oikeat johtopäätökset! Lasten kanssa pärjää, kun malttaa katsoa silmiin, kuunnella, mitä puhutaan ja vastata kysymyksiin sen sijaan, että puhuisi lasten päälle omiaan. Ei se mitään korkeampaa tähtitiedettä ole, vaan aikuisten ihmisten välisestä kanssakäymisestä tuttua arkista kohteliaisuutta.

Paitsi että eihän tämä normaali onnistu edes aikuisten välisessä toiminnassa. Puhumattakaan siitä, että aikuisen kuulisi sanovan kiitoksia ja olehyviä ja sitä kaikista kamalinta. Eihän nyt aikuinen ihminen sano anteeksi. Aikuinen sanoo korkeintaan "anteeksi, mutta" ja vesittää jatkolla kaiken vilpittömyyden aloituksestaan. "Olen pahoillani, että sinusta tuntuu siltä" sanoo aikuinen ja kuvittelee oikeasti pyytävänsä jotakin anteeksi - vaikka vain vähättelee ja latistaa toisen kokemusta ja välttelee vastuuta omasta toiminnastaan.

Tunnen itseni ulkoavaruuden asukkaaksi ottaessani lapsen mukaan päivittäisiin askareisiin. Meillä ei ole "aikuisten hommia" vaan lapsi sujuvasti auttaa pyykkien, tiskien ja siivoiluiden kanssa. Hän valitsee topakasti kaupasta itselleen mieleiset jugurtit ja auttaa isiä lastaamaan kärryyn maidot, leivät ja vihannekset. Meillä ei ole lasten hommia, vaan aikuiset leikkivät, kiljuvat ja osallistuvat lasten hommiin. Äiti riittää paljon pidemmälle matkalle, kun lakkaa nimittämästä lasten kanssa touhuilua työksi ja oivaltaa, mitä se pohjimmiltaan on - etupäässä leikkiä.

Lapset ovat urhoollisia sotureita - väsymättä he yrittävät kasvattaa huoltajistaan vanhempia ja läheisistä ihmisistään aikuisia. Vaatimukset eivät ole kummalliset, mutta ne ovat sitäkin haastavammat: ottaa toinen toisemme huomioon, huolehtia, rakastaa ja asettaa rajoja, ottaa mukaan ja osallistua. Lapset ovat onnellisia, silloin kun aikuiset heidän elämässään osaavat leikkiä kuin lapset ja olla vastuussa kuin aikuiset. Jos tämä on meille liian vaikeaa, niin ei meiltä suinkaan vanhemmuus ole hukassa - olemme hukanneet koko ihmisyyden.

4 kommenttia:

  1. Minusta pienen lapsen käyttäytymiseen pätee sama asia kuin koiran käyttäytymiseen: jos se on oikeasti häiritsevää, se on häiriintynyttä, ja syy on isässä/äidissä(/isännässä/emännässä). Kuinka monta kertaa tässä elämässä vielä joutuu kuulemaan kaupassa sanat "äiti ei ota sinua enää yhtään kertaa mukaan"? Ne särähtävät korvaan paljon pahemmin kuin vonkuvin mahdollinen lapsen valitusitku.

    Itse tiedän, etten olisi lapsille hyvä vanhempi. Niinpä jätän lapset tekemättä. Moni on tehnyt ennen kuin on ajatellut. Sinä et varmasti lukeudu heihin, ja toivotankin voimia ja iloa yhdessä ja erikseen sekä äidille että lapsukaisille.

    VastaaPoista
  2. Olet muuten harvinaisen oikeassa (mikä vihjaa, että saattaisit olla parempi vanhempi, kuin itse arvelet). Yksinkertaisin tie hyvin käyttäytyvään lapseen on vanhempi, joka puuttuu rauhallisesti ja päättäväisesti siihen ei-toivottuun käytökseen. Eikä puuttuminen ole millään tulevilla uhkailua, vaan joko ennaltaehkäisyä (annetaan lapsukaisille vaikkapa kaupassa tehtäviä, kuten jugurtin valitsemista tai maitojen nostelua kärryyn - lapsi ei ehdi kiukutella, koska huomio on mielekkäissä asioissa) tai suoraa puuttumista siihen väärään tekemiseen. Eli ihan kuin koiralla. Vasta sitten, kun puhe tulee sujuvasti, voi alkaa sopia ja neuvotella, mutta silloinkin niin, että aikuisilla on viimeinen sana. Kyllä meilläkin tuo prisessa saa itkupotkuraivareita kaupassa - mutta ei vaan saa niillä aikaan mitään muuta kuin välittömän autoon joutumisen jomman kumman vanhemman kanssa. Pahimpia on juuri nuo uhkailijat ja lahjojat. Äläpä nyt rähjää lattialla, niin saat karkkia - mitä lapsi oppii, paitsi että rähjäämällä saa karkkia?

    Musta osoittaa erinomaista itsearvion kykyä tunnistaa omat kykynsä vanhempana ja päättää lasten tekemisestä vasta niiden perusteella. Mutta jos ne lapset jo ovat olemassa, niin ei siinä auta kuin ryhtyä hyväksi vanhemmaksi. Sellaiseksi ei taida kukaan syntyä, vaan treeniä ja päättäväisyyttä tarvitaan joka päivä.

    Apropos, tuletkos sinne Tiekkarin juhliin puolentoista viikon päästä? Me tullaan "naisissa" eli minä ja lapsukaiset. Olen pyhästi luvannut käydä kuuntelemassa "Kenen ehdoilla kulttuuria" mutta muuten meidän päivä koostunee juuri niistä suunnista, jotka vaikuttaa mielenkiintoisilta. Nähtäiskös siis viimein?

    VastaaPoista
  3. Tiedän, että jos minulla olisi lapsi, yrittäisin kasvattaa häntä aivan liikaa. Ei sellainen ole lapselle hyväksi, mutta satun vain olemaan hirveän huono katsomaan vierestä. Toki sellainen olisi hyvä koulu itselleni, mutta silloin lapsi joutuisi oman itsekasvatukseni välineeksi, mikä ei ole yhtään sen parempi. Niinpä on paras, ettei lapsia tule (tosin ei nyt ole kumppaneitakaan jonossa seisoskellut). Ja kyllähän ihmisiä tällä planeetalla riittää ilman minuakin.

    Nähdään vain! Kyllä minä ainakin täällä Tampereella olen sinä viikonloppuna. En ole tutustunut ohjelmaan, mutta jos kerta kaikkiaan en saa itseäni "mahtumaan" sen sisään, niin nähdään sitten sen vieressä. :)

    VastaaPoista
  4. Soitahan, niin sovitaan kahvittelusta!
    044-922 2298

    Yritän tsiigata Latinalaisen Amerikan uudet tuulet ja Vaihtoehtoisen vasemmiston haasteen tuolta ohjelmasta, mutta en uskalla luvata onnistunko. Joten soittele, kun tiedät, mihin aikaan olet liikkeellä! Olemme Tampereella tänään puolesta päivästä alkaen ja poistumme sunnuntain kuluessa. Eli emme siis sunnuntainakaan ole kiireessä, jos tykkäisit mieluummin kahvitella silloin.

    Nyt on pakko nähdä, tai ryhdyn lakkoon! ;)

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi! Pahoittelen sanavahvistusta, se ei olisi käytössä, elleivät nämä kommentointitilat olisi roskamagneetteja ilman sitä.

Huomaathan kuitenkin, että seuraan kommentteja. Sana on vapaa, mutta herjaavat ja Suomen lain vastaiset kommentit poistan armotta. Kirjoitathan siis asiasta asiallisesti asiaa.