Näytetään tekstit, joissa on tunniste ydinvoima. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ydinvoima. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Keski-Suomen energiaomavaraisuusjulistus!

~Pitkä versio

Vastalauseena Jyväskylän Energian ydinvoimayhteistyökaavailuille sekä kivihiilen käytölle valmistuvan Keljonlahden voiman polttoaineena olemme luoneet tämän julistuksen. Se on kokonaisvaltainen energiasuunnitelma koko Keski-Suomen alueelle sekä omaa toimintaamme ohjaava periaatteiden kokoelma.

Periaatteemme ovat:

1. Energian on oltava paikallisesti ja paikallisista raaka-aineista tuotettua.
2. Energian on oltava uusiutuvaa ja hiilidioksidineutraalia.
3. Energian tuotannon on oltava paikallisesti työllistävää.
4. Energian tuhlaamista on vältettävä ja uusia säästötapoja kehitettävä.
5. Paikallisia ihmisiä on kuunneltava tuotantolaitosten sijoituksessa.
6. Ydinvoimasta ja riippuvuudesta ulkopuolisesta energiasta on päästävä eroon.
7. Sähkön pientuottajuutta ja paikallisten yritysten ja ihmisten energiaomavaraisuutta on tuettava.

1. Energian on oltava paikallisesti ja paikallisista raaka-aineista tuotettua.
Energian tuottaminen keskitetysti ja etäällä käyttäjistä on ongelmallista monestakin syystä. Sähkön kantaverkkomme on vanha ja pitkät siirtoyhteydet hävittävät merkittävän osan siirrettävästä sähköstä. Lisäksi onnettomuudet sysäävät nopeasti keskitetyn energiantuotannon kriisiin - jos olemme riippuvaisia muutaman suuremman laitoksen tuotannosta, vika kantaverkossa pimentää helposti ja nopeasti laajoja alueita pitkäksi aikaa. Sähköriippuvuutemme on kuitenkin niin syvää, että varautumattomuus tällaisiin tilanteisiin on lähes rikollista. Tilanne on nyt jo niin vaarallinen, että Puolustusvoimat otti siihen kantaa Suomen suurimpia turvallisuusuhkia käsittelevässä raportissaan.

Lisäksi, niin kauan, kuin sähkö tuotetaan etäällä käyttäjistään, sen alkuperä jää vääjäämättä myös etäiseksi. Asumme kuitenkin pienessä maassa, missä ydinvoimalat tai muut energiantuotantolaitokset eivät voi eivätkä saa olla jonkun toisen ongelma. Kun tuomme energiantuotannon lähemmäs käyttäjiään, käyttäjän osallisuus tuotantotapojen kehittämisessä korostuu. Jokaisella meistä saa ja tulee olla mielipide siitä, mitä polttoaineita omat voimalaitoksemme käyttävät. Paikallisesti tuotetut polttoaineet voimaloillemme sekä työllistävät, että vähentävät välillisiä, kuljetuksesta syntyviä hiilidioksidipäästöjä.

2. Energian on oltava uusiutuvaa.
Olemme selkeitä vaatimuksissamme energianlähteiden uusiutuvuudessa. Emme hyväksy polttoaineeksi sen paremmin kivihiiltä, maakaasua kuin turvettakaan. Mikään niistä ei uusiudu sellaisella tahdilla, että se todella olisi ihmisen ymmärtämän aikamittakaavan sisällä todellista uusiutumista.

Keskustelu paikallisesti tuotettavista polttoaineista avataan nyt. Meillä on käytettävissämme lukuisia, tutkittuja ja hyväksi havaittuja tapoja tuottaa poltettavaa biomassaa. Ehdotammekin, että Keski-Suomen alueella voimalaitosten polttoaineeksi tuotetaan ruokohelpiä, kuituhamppua, energiapajua ja energiapuuta. Kaikki näistä kasveista ovat helppoja viljellä, kasvavat ja talvehtivat Keski-Suomen korkeudella ja tuottavat vuodessa valtaisia määriä. Lisäksi niiden avulla päästään järkevästi myös hiilidioksidineutraaliuden tavoitteeseen - poltettuina nämä vapauttavat vain sitomansa määrän hiilidioksidia, eivät enempää.

Lisäksi saamme polttoainetta biokaasusta, jota voimme järkevillä investoinneilla tuottaa itse, omasta biohajoavasta yhdyskuntajätteestämme. Kaikki kompostointi tuottaa jo nyt metaania, joka on yksi vakavimmista kasvihuonekaasuista. On viisaampi hallitusti mädättää kaikki biojäte ja kerätä metaani talteen. Prosessi tuottaa polttoaineeksi metaania ja jälkituotteena korkealaatuista humusta - ajettavaksi vaikka sinne ruokohelpipelloille. Metaanin talteenottoon voivat osallistua myös karjatilat, joiden lantalat jo tällä hetkellä tuottavat metaania - vain talteenotto puuttuu.

Omassa ammattikorkeakoulussamme on myös tutkittu pelletöidyn hevosenlannan polttoa. Hevostilojen kaikki muu, kuin turpeessa oleva lanta on jätettä, jolle on määrätty niin pitkä maadutusaika, että tilat ovat ongelmissa lantansa sijoittamisen kanssa. Pelletöinnillä tilat pääsevät kätevästi eroon lannasta ja likaisesta kuivikkeesta ja toisaalta pelletöity purulanta-seos palaa tehokkaasti ja puhtaasti. Oivallus on Saarijärvellä asuvan, alkujaan australialaisen Robert Griffinin ja sitä on tutkinut Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa Piia Kauppinen yhteistyössä saarijärveläisen talliyrittäjä Mikko Larjan kanssa.

Luemme uusiutuviin energiamuotoihin ehdottomasti myös tuulivoiman, jonka käyttöä tulee lisätä voimakkaasti. Viidennes Suomen sähköstä voidaan tuottaa tuulivoimalla ilman, että tuulisuuden vaihtelusta aiheutuu merkittäviä ongelmia. On hölmöä, että Suomi on Euroopan pienimpiä tuulivoiman tuottajia hyvistä olosuhteista huolimatta.

3. Energian tuotannon on oltava paikallisesti työllistävää.
Talouden ollessa edelleen lamassa, työllistäminen ei ole ollenkaan vähäinen kysymys. Edellisen kohdan lukeneet voivat havaita, että jo mainitut keinot lisäisivät maatilojen tuloja ja siten laajentaisivat niiden selviytymismahdollisuuksia.

Lisäksi polttoaineiden, kuten ruokohelpin, kuituhampun ja energiapajun viljely loisi kokonaan uusia alkutuotannon työpaikkoja ja työllistäisi välillisesti (mm. logistiikan kautta) lukuisia muita. Rakennusten energiakorjaukset ja matalaenergiarakentaminen kasvattaisivat rakennusalan arvoa ja työpaikkojen määrää noin 10 prosentilla.
On kohtuullinen vaatimus, että paikallinen energiayhtiö sijoittaa rahansa myös sosiaalisesti kestävästi ja paikallisesti työllistävästi. Lisäksi, väkimäärän odotetaan Jyväskylän energian toimialueella kasvavan, joten sen luomat työpaikat tarjoaisivat työtä ja toimeentuloa pitkäkestoisesti.

4. Energian tuhlaamista on vältettävä ja uusia säästötapoja kehitettävä.
Keski-Suomen kuntien tulisi omassa uudisrakentamisessaan keskittyä energiapihiin talotuotantoon. Tällä hetkellä huonosti eristetyt vuokratalot lämmittävät aivan turhaan harakoita - tiivistämällä taloja voimme vähentää lämmönhukkaa ja sen kautta energiankulutusta miltei puolella. Ekotehokkaassa rakentamisessa alhainen energiankulutus saadaan aikaan tehokkaalla lämmöneristyksellä, ilmatiiviillä rakenteilla sekä hallitulla ilmanvaihdolla ja lämmön talteenotolla. Energialaskut pienenevät, sisäilman laatu, terveellisyys ja asumisen viihtyisyys paranevat. Normaalin talon energiankulutus on arviolta 126 kWh kerrosneliöltä vuodessa - ekologisella rakentamisella se voidaan pudottaa 60 kWh kerrosneliöltä.

Lisäksi ehdotamme, että yrityksille maksettavat tuet ja etuudet on sidottava tiukkoihin enegiansäästötavoitteisiin. Yritykset ovat luonnollisesti oman energiankäyttönsä parhaita asiantuntijoita ja energiansäästökokeilut yritysten omalta taholta ovat jo poikineet lupaavia tuloksia. Jos yritysten tuet sidotaan energiansäästötavoitteisiin, yrityksillä on selkeä taloudellinen kannustin ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin.

Emme voi elää kuin pellossa - maailman ja luonnon kantokyky tulevat jo nyt monessa kohtaa vastaan. Voidaksemme selviytyä, meidän on keksittävä luovia, uusia tapoja säästää energiaa ja olla viisaampia sen energian käytön kanssa, joka on ehdottoman välttämätöntä. Lämmön takaisinotto, voimaloiden piippujen sähköä jauhavat turbiinit, energiatehokkaat kylmäkalusteet ja valaisimet, älykäs ja ekologinen rakentaminen - meillä on käyttössä lukuisia keinoja, joiden käyttöönotto vaatii poliittista päättäväisyyttä ja uskallusta tehdä oikein.

5. Paikallisia ihmisiä on kuunneltava tuotantolaitosten sijoituksessa.
Niin suuria kuin pieniä energiantuotantolaitoksia rakennettaessa niiden lähiympäristössä asuvien ihmisten mielipiteen on oltava keskeisessä asemassa aina suunnitteluvaiheesta toteutuksen viimeisiin yksityiskohtiin saakka. Varsinkin suurten laitosten, kuten viimeisittäin Keljonlahden voimalaitoksen, rakentaminen muuttaa lähiympäristöään ja sen asukkaiden viihtyvyyttä merkittävästi. Siksi paikallisilla ihmisillä on oltava aina viimeinen sana voimalaitosten sijoitusta koskevissa kysymyksissä.

Ihmiset ovat aina oman asumisensa ja viihtymisensä tärkeimpiä asiantuntijoita. Voimalaitosten suunnittelua ei voida tehdä yksinomaan asiantuntija- tai virkamiestyönä, vaan yhteistyönä asukkaiden kanssa. Jotta asukkaiden ääni olisi mahdollisimman laajasti edustettuna, olisi voimalaitosten sijoittamisesta myös aina äänestettävä suorana kansanäänestyksenä kuntalaisten kesken.

Uskomme vakaasti, että ihmiset ovat viisaita ja voimalaitosten sijoittamiseen liittyvät ongelmat ratkaistavissa kaikkia palvelevalla tavalla. Koska voimalaitoksia on aika ajoin rakennettava, niiden ympäristössä asuvien ihmisten kuuntelemisella voidaan luoda kompromisseja ja hylätä kaikista huonoimpia vaihtoehtoja jo ennen rakentamisen aloittamista. Paikalliset ihmiset ovat kuitenkin oman ympäristönsä ja viihtyvyytensä parhaita asiantuntijoita - voimavara, jonka käyttämättä jättäminen olisi sekä naivia, että lyhytnäköistä.

6. Ydinvoimasta ja riippuvuudesta ulkopuolisesta energiasta on päästävä eroon.
Olemme jo ensimmäisessä kappaleessa esitelleet miksi energian tuottaminen maakunnan rajojen ulkopuolelta on ongelmallista. Vanha kantaverkko tekee energian siirtämisestä pitkien matkojen yli haastavaa ja epävarmaa. Lisäksi huonosti tunnettu fakta on myös se, että sähköä kantaverkon heikkouden vuoksi menee kaiken aikaa hukkaan. Mitä lyhyempiä ovat siirtoetäisyydet, sitä vähäisempi sähkön hukka.

Energian tuottaminen ydinvoiman avulla on monimuotoisesti ongelmallista. Emme varmastikaan halua sen paremmin uraanilouhosta, kuin ydinvoimalaa tänne. Miksi olisimme valmiita vaatimaan, että joku muu haluaa? Ei ole kohtuullista siirtää vastuusta omasta energiankäytöstään muiden harteille.

Ydinvoima on sekä luonnon, että talouden kannalta mahdoton ratkaisu energiakysymyksiin. Uraanivaraintojen lasketaan riittävän seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi. Voimme suurella varmuudella olettaa uraanin hinnan nousevan, sen käydessä vähiin. Hiilidioksidipäästöjä ei ydinvoimalla vähennetä, sillä kunkin laitoksen välilliset päästöt ovat keskimääräisen maakaasuvoimalan luokkaa. Lisäksi, mikäli maailmanlaajuista energiapulaa ratkaistaan ydinvoiman avulla, tulisi uusia voimaloita rakentaa kuusitoistakertainen määrä olemassa olevaan kapasiteettiin nähden. Uraanin louhinta ja kuljetus ovat vaarallisia tehtäviä, joilla on jo onnistuttu pilaamaan laajoja pohjavesialueita niin Ranskassa, kuin Yhdysvalloissakin. Meillä Suomessa louhintaa havitteleva Areva on vastuussa lukuisista ympäristökatastrofeista, mutta myös sitä vastustamaan nousseiden ihmisten murhaamisesta.

Ydinvoima ei miltään ominaisuudeltaan täytä tämän julistuksen vaatimuksia. Sitä ei olla aikeissa tuottaa Keski-Suomessa. Se ei missään nimessä ole uusiutuvaa. Se ei ole paikallisesti työllistävää. Eikä ydinvoimayhtiöiden ilmaisen energian suunnitelma sähköntuotannon ylikapasiteetista ja ydinsähkön viennistä ulkomaille missään nimessä tue energian säästämiseen liittyviä tavoitteita.


7. Sähkön pientuottajuutta ja paikallisten yritysten ja ihmisten energiaomavaraisuutta on tuettava.
Muualla Euroopassa laajasti yleistynyt sähkön pientuottajuus on maakunnassamme aivan lapsen kengissä. Ehdotammekin, että Jyväskylän energia ottaa käyttöönsä nk. tuottaja-tariffin. Tämä tarkoittaisi sitä, että jokainen omatoimisesti sähköä esimerkiksi tuuli- tai aurinkovoimalla tuottava voisi syöttää oman energiantuotantonsa ylijäämän takaisin sähköverkkoon. Tämä kannustaisi laajempaa joukkoa ihmisiä investoimaan oma-aloitteisesti johonkin matalakustanteiseen energiaomavaraisuuden muotoon lyhentämällä erilaisten pienten tuulivoimaloiden ja aurinkopaneeleiden takaisinmaksuaikaa myös ylijäämän osalta. Kaikkihan tietävät, että juuri näiden energiantuotantotapojen ongelma on saannin vaihtelevuus - välillä ne tuottavat hyvinkin yli oman tarpeen, välillä liian vähän tai eivät lainkaan. Tuottajatariffi tasoittaisi kausivaihteluita.

Energiaomavaraisuuteen voisi rohkaista myös yrityksiä ja Keski-Suomen kuntia. Energiansäästötavoitteiden lisäksi voidaan luoda kannusteita yrityksille laittaa tuotantotilojensa yhteyteen pienimuotoisia tuuli- ja aurinkovoimaloita. Tuottajatariffin käyttöönotto kannustaisi myös heitä.

Energiaomavaraisuus parantaisi jokaisen pienen voimalaitoksen ympäristön selviämistä tilanteissa, joissa sähkön saanti on esimerkiksi myrskytuhojen vuoksi heikentynyt. Lukuisat pienet laitokset tuottaisivat energiaa useammasta pisteestä, joten tyystin sähköttömäksi jääminen olisi epätodennäköisempää. Näin pientuotanto lisäisi kriisivarmuutta ja loisi sekä säästöä, että lisätuloja laman kanssa painiville kunnille, yrityksille ja yksityisille.



Mitä on tehtävä?

Energiaomavaraisuuteen pyrkiminen on asetettava yhdeksi maakunnan tärkeimmistä tavoitteista. Sitä puoltavat seikat käyvät ilmi jokaisen julistuksen kohdan omissa perusteissa. Mutta meidän on muutettava myös ajatteluamme - pois keskitetystä tuotannosta ja kohti hajautettua ja monimuotoista tuotantotapaa. Energiaomavaraisuus on mahdollisuutemme astua suoraan kehityksen, tutkimuksen ja innovatiivisuuden kärkeen. Voimme olla esimerkillisesti kilpailukykyisiä, työllistää paikallisia ihmisiä ja näyttää mallia koko Suomelle - jos vain haluamme. Tai voimme pitää kiinni luutuneista uskomuksistamme ydinvoiman kaikkivoipaisuuteen ja työllistää ydinvoiman rakennustyömaille ja louhoksiin puolalaista työväkeä liikevoiton valuessa auttamatta ulkomaille ja ympäristötuhojen sekä ihmisten sairastumisten kustannusten jäädessä meidän maksettaviksemme.

Energiaomavaraisuus vaatii tietoa, päättäväisyyttä ja ennen kaikkea tekoja. Olemme tässä esittäneet konkreettisia keinoja energiantuotannon omavaraistamiseksi Keski-Suomen alueella. Liitämme julistuksen oheen tiedotteen Vaasan yliopiston tutkimuksesta maaseudun energiaomavaraisuudesta (julkaistu 2005), Greenpeacen raportin uraanin louhinnan vaaroista ja Arevan toiminnasta (julkaistu 2006) sekä Piia Kauppisen opinnäytetyön Hevosenlannan hyötykäytön mahdollisuuksista .

Matka energiaomavaraisuuteen ja kestävään kehitykseen vaatii konkreettisia askeleita ja jatkaaksemme olemassa oloamme, matka on aloitettava jo tänään. Voidaksemme elää yhdessä luonnon kanssa, meidän on tultava oman alueemme alkuperäiskansaksi. Meidän on opittava näkemään oman alueemme luonto, sen voimavarat ja resurssit ja hyödynnettävä niitä kestävällä, niiden uusiutumista ja luonnon sekä ihmisten hyvinvointia tukevalla tavalla. Energiaomavaraisuus on juuri sitä - ylpeyttä ja kykyä toimia tasapainossa tämän kallisarvoisen keskisuomalaisen luonnon kanssa.

Keskustelua aiheesta Vaihtovirtaverkon blogissa!

lauantai 23. toukokuuta 2009

Ensimmäisen ydinvoiman vastaisen paikallisverkoston kokouksen satoa.

Ensimmäinen kokous on nyt ohi. Kokoustimme helatorstaina, eli 21. 5. Kirkkopuistossa, suuren männyn alla. Hiuksissani on edelleen pihkaa. Paikalla kokouksessa olivat Katriina, Hanna Era, Aino Kainulainen (ja ihanat koiran öhmötit) Aki ja Ilona, Jelena, Niklas, Miska, Anni ja Harri. Kaikki ihmiset eivät olleet aivan koko kokousta läsnä, joten nimellä kommentteja vain muutamilta.

Ihan ensimmäiseksi harjoittelimme hieman aktiivista kuuntelemista ja esittelimme muulle väellä parimme.

Sitten keskustelimme puhesauvan avulla seuraavista asioista:

1. Miksi juuri sinä vastustat ydinvoimaa?
Ryhmässä oli seuraavia näkemyksiä:
* tieteelliset perusteet ydinvoiman vaarallisuudesta
* loppusijoituksen ongelmat
* louhinnan tuottamat ongelmat
* työllistämättömyys verrattuna uusiutuvien käyttöön
* energiaa olisi parempi tuottaa hajautetusti ja monimuotoisesti, eikä suurissa yksiköissä, jotka ovat kriisin tullen herkkiä häiriöille
* Uraani ei ole mikään uusiutuva luonnonvara, vaan sitäkin on rajallinen määrä.

2. Mikä on ollut paras kansalaisaktiivikokemuksesi ja miksi?
* Kokemuksissa tuli esiin hyvin monenkirjavia esimerkkejä. Tärkeimpinä nousivat esille mielenosoitukset, joissa on ollut paljon osallistujia, sekä sellaiset, joilla on ollut selkeä teema (esim. yhtenäiset vaatteet) sekä perinteisestä marssista poikkeavaa sisältöä, kuten laulua, runojen lukemista jne.

3. Mitkä ovat mielestäsi parhaita tapoja vaikuttaa ja miksi juuri ne?
* Kirjekampanja
* Hyvä tiedottaminen
* Äänestäminen
* Mielenosoitukset

4. Miten haluat olla tässä kampanjassa mukana?
Miska: koordinaattorina
Aino: etänä, mutta parhaan kykyni mukaan
Kati: mahdollisimman paljon ja monipuolisesti
Anni: tiedottamalla muita vihreitä ja miten ehdin
Harri: tiedottamalla sidosryhmiä, kokoamalla taustajoukkoa
Hanna: organisaattorina ja luomalla uutta tapaa toteuttaa tällaista kansanliikettä

(5. Lisäkysymyksenä oli, mikä on jäänyt harmittamaan edellisistä kokemuksista. Yleisenä kokemuksia olivat seuraavanlaiset:
* kun ihmisiä ei tulekaan paikalle tai tulee paljon vähemmän, kuin on arveltu.
* kun yhteiset työt jäävät yhden ihmisen tehtäväksi
* kun ihmisiä ei saada kiinni, jotta hommien etenemisestä voisi tiedustella
* kun tekee hurjasti työtä, mutta ei koe, että onnistuminen on työpanoksen mukainen tai työtä ei huomata)

Pohdimme lisäksi vielä vapaamuotoisesti, kuinka töiden kaatumista muutaman organisoijan niskaan voisi välttää ja ehdotamme seuraavia asioita:
* työtä yritetään jakaa niin pieniin osiin, että yhden ihmisen tekemättömyys ei ole vielä katastrofi
* työtä tehdään työpareina, joten joku on todennäköisesti aina mahdollista saada kiinni ja asiat tulevat helpommin tehdyiksi
* ihmisiä rohkaistaan ilmoittamaan mahdollisimman nopeasti, jos vaikeuksia ilmenee

Seuraavaksi jumppasimme "Mitä mieltä" -jumppaa. Voimistelun ajatus oli koota ajatuksia ja näkemyksiä eri asioista, sekä ihmisten perusteluita näkökulmilleen. Asetimme lähekkäin seisovat kuusen ja männyn vastapooleiksi, joista mänty oli "Tykkään aivan tosi paljon" ja kuusi "En tykkää yhtään!" Kokousväen tehtävä oli sijoittaa itsensä näiden kahden väliin, kohtaan, joka edustaa heidän näkemystään.

Testasimme seuraavia teemaan liittyviä aiheita:
* Mielenosoitus (tykkäävät perustelivat: paras tapa saada näkyvyyttä)
* Kirjekampanja (tuotti hyviä tuloksia PP:n kanssa)
* JE:n pääkonttorin "piiritys" (näkyvyys / pidätetyksi joutuminen ja pippurikaasu)
* Uusiutuvia energiamuotoja tuottavien PK-yritysten mukaan ottaminen
(kaikki tykkäsivät)
* Fennovoima
(kukaan ei tykännyt, ei edes Miska, kuultuaan, että Fennovoima on saksalaisomisteinen. Muuten positiivisuuden perusteena energiaomavaraisuus.)
* Yhteistoimijoina
- Greenpeace
- Suomen luonnonsuojeluliitto
- Anarkistiliitto
- Maan ystävät
- jne
(Kaikki tykkäsivät.)


Sitten ideoitiin pareina toimintatapoja.

Miskan ja Ainon työryhmä ehdotti zombiewalkia ja yhteistyötä Jelmun kanssa. Ihmiset tulevat mielellään konsertteihin ja tärkeän asian puolesta voisi hyvinkin olla mahdollista saada esiintyjiä suopumaan pienellä palkkiolla.

Hannan ja Katin työryhmä ehdotti avoimen kansalaistapahtuman järjestämistä esim. Lounaispuistossa. Puhujia voitaisiin "tilata" muista vastaavista kansanliikkeistä, Greenpeacelta jne. Lisäksi tarvittaisiin interaktiivisuutta - työpajoja, joissa ihmiset voisivat konkreettisella tavalla osallistua. Pohdittiin myös mahdollisuutta kutsua PK-yrityksiä esittelemään tuottamiaan ratkaisuita energiakysymyksiin. Mm. maavoima, ilmalämpöpumput, tuulivoima jne.

Annin ja Harrin työryhmä ehdotti varsinaisen, syvemmän keskustelutilaisuuden järjestämistä. Asiantuntijakeskustelu onnistunee parhaiten sisätiloissa ja paneelimuodossa.

Lisäksi yhdessä pohdittiin ajatusta yhdistää zombiewalk ja varsinainen miekkari. Miekkarin lähtökohta olisi keskiaikainen rutto-teema. Edellä kulkisi säteilyvaara-merkein merkittyjä ihmisiä, jotka soittaisivat kelloa ja huutelisivat "tuokaa kuolleenne!" ja heidän perässään zombeja ja muutama "ruumisvaunuja" vetävä tyyppi. Ruumiskerääjät pysähtyisivät aika ajoin huutamaan kutsunsa ja risteyksistä kulkueeseen liittyisi lisää zombeja.

Heidän perässään kulkisi nk. "luonnonvoima" -kulkue järjestäytyneenä neljän elementin (ilma, tuli, vesi, maa) mukaan ja pukeutuneena värikoodein. Jokaiseen värisektioon tuotaisiin sen elementin voimaa tuottavien asioiden pienoismalleja (esim. tuulimyllyjä, "aurinkopaneeleita" jne) sekä jokaisella voimalla olisi oma kiinalainen lohikäärmeensä. (Eli muutaman ihmisen keppien päässä kantama otus) Lisäksi kaikki muu rekvisiitta, tanssi, laulu, musiikki jne. on kovin tervetullutta.

Anni pohti ansiokkaasti, että kovin karnevalistisen kulkueen tarkoitus saattaa jäädä katsojille hämäräksi. Tätä voisi selkeyttää laittamalla riittävän suuret bandikset kulkueen avaajille, esim. "Ydinvoimaa" ja "Harmoniaa" sekä nakittamalla kulkueeseen riittävän tiheään ihmisiä jakamaan flyereitä katsojille.

Harri nosti myös esiin hyvä huomion siitä, että toimiakseen tällainen veto vaatii aivan valtavasti väkeä. Totesimme, että meidän on tehtävä parhaamme rekrytoidaksemme mukaan kaikki, kaikkien mutsit ja niiden mutsien mutsit. Eli tähän tarvitaan sekä toimivaa ja tehokasta tiedotusta, että edeltävää toimintaa ja vielä kaikkien verkostoiden ja yhteistyötahojen mukaanottamista.

Loppupiirissä kyseltiin vielä, mikä on ihmisten fiilis projektista ja kuinka tällaiset vähän poikkeukselliset kokoustavat toimivat. Kokoustavat saivat kiitosta - tällaiseksi esittäytymis- ja avauskokoukseksi ne olivat hyvät. Kun täytyy tehdä päätöksiä, tarvittaneen enemmän organisaatiota ja rakennetta. Lisäksi kaikki ilmoittivat olevansa hyvillä mielen ja toiveikkaita alkavan projektin suhteen.

Pahoitteluni kaikille, jotka eivät päässeet paikalle!
Meillä oli valtavan hauskaa!

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Aloite Jyväskylän Energian ja Fennovoiman ydinvoimayhteistyön purkamiseksi.

Jyväskylän Energian varat koostuvat paikallisten ihmisten maksamista sähkölaskuista. Tällä perusteella esitän, että kertynyt pääoma on käytettävä paikallisten ihmisten työllistämikseksi. Sähköntuotannon ratkaisuiden tulee perustua uusiutuviin ja kestäviin ratkaisuihin, kuten tuulivoimaan sekä metaanin ja muiden uusiutuvien polttoaineiden polttoon. Nämä energiamuodot työllistävät paikallisella tasolla, edistävät ilmastotavoitetta ja hyödyntävät jo olemassa olevaa infrastruktuuria.

Ydinvoimaa on perusteltu sen edullisuudella. Kuitenkin Fennovoiman oman viestintäjohtajan arvion mukaan uuden voimalan rakentaminen maksaisi 6 miljardia euroa – Jyväskylän Energialle yhtenä kuudestakymmenestä osakkaasta jäisi maksettavaksi 100 miljoonaa. Rakennuskustannukset eivät ole ainoat kustannukset, lisäksi hintaa muodostuu ylläpidosta ja tuotannosta, uraanin, työvoimakustannusten ja loppusijoituksen muodossa. Halvasta ollaan siis kaukana, vaikka kuinka energiaa saataisiin omakustannehintaan.


Ydinvoiman riski on sen suuri todennäköisyys pilata todellinen suomalainen rikkaus, pohjavetemme. Uraaninlouhinta on epäonnistunut ympäri maailmaa, eikä siihen käytetty tekniikka – avolouhiminen, ole muuttunut miksikään. Ydinvoiman lisärakentaminen energiaomavaraisuuden nimissä asettaisi painetta myös louhia uraania kotimaasta, saman omavaraisuuden vuoksi.


Esitänkin, että tulevan Jyväskylän energiahuolto ratkaistaan kestävästi, työllistävästi ja paikallisesti, ilman ydinvoimaan sijoittamista. Jyväskylän Energian ja Fennovoiman sopimus on irtisanottava ja käytettävissä oleva raha sijoitettava paikalliseen energian tuotantoon.


Mikäli Jyväskylän Energiaa ei voida suostutella toimimaan näin, ehdotan, että kaupungin tulee kilpailuttaa ostamansa sähkö ympäristöperustein.


Haastan kaikki paneeleissa ydinvoiman lisärakentamista kritisoineet keskisuomalaiset eurovaaliehdokkaat ottamaan kantaan tähän asiaan! Todellinen suhtautumisenne punnitaan teoissa, ei kauniissa puheissa.