keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Maassa maan tavalla tai maasta ulos?

Eli miksi tarvitsemme monenlaisia kasvoja pyhälle?

Politiikkaa seurannut saattaa tunnistaa ensimmäisestä otsikosta perussuomalaisten mantran. Aina, kun perustellaan yksilön itsemäärittelyoikeuden rajoittamista tai halutaan demonisoida ihan tavallisia ihmisoikeuksia vaativia kansalaisia, tämä lause nousee esiin. Ellet halua leikkiä säännöillämme, älä leiki ollenkaan.


Perussuomalaiset ovat retoriikassaan noudattaneet jo pitkään koulukiusaajan logiikkaa - sen, joka keksii sopivan syntipukin, ei tarvitse ratkaista oikeita ongelmia. Jokainen varmaan tapasi koulussa sen tyypin, joka uhoamalla, pelottelemalla ja terrorisoimalla itseään pienempiä sai muut puolelleen. Perussuomalaisten poltiikka koostuu näistä samoista aineksista. On paljon helpompaa valita heikoin ja käydä tämän kimppuun, kuin pohtia oikeita ongelmia, ratkaisuja niihin tai todellista, koko järjestelmää muokkaavaa kritiikkiä. Valitettavasti seuratessani perussuomalaisten keskustelua eduskunnassa
kantani vain vahvistuu.

Syyllisten metsästäminen ja tuomitseminen ei kuitenkaan luo ratkaisuja. Se vain lisää tarpeetonta kärsimystä. Ja heikomman höykytyksen aikana ne todelliset ongelmat vain kasvavat ja vaativat uudet syntipukit. Perussuomalaisten onneksi maailma on täynnä vääränlaisia ihmisiä, lapsia, vanhuksia, yksinhuoltajia, väärän värisiä tai valtion uskontoa tunnustamattomia, seksuaalisesti keskiverrosta poikkeavia tai vain oudosti pukeutuvia. Lienetkö sivari, kommari, hinttari, ryssä taikka ruotsalainen? Älä huoli, tämä porukka jahtaa kyllä vielä sinuakin.

Mutta minä haluankin kysyä, mikä oikein on maan tapa? Eikö maan tapa muodostu juuri niiden ihmisten arvoista ja tavoista, jotka tiettyä, maantieteellisesti rajattua aluetta asuttavat? Ja eikö se siksi ole kaikkea sitä, mitä perusässät tuntuvat vihaavan - muuttuva ja moniarvoinen?

Koko Suomen niemeltä ei nimittäin löydy eittämättä yhtäkään "perussuomalaista" sitä Todellista Suomalaista, jota tämä väki tuntuu edustavan. Jokainen meistä poikkeaa normista jollakin tavalla. On pidempiä ja lyhyempiä, hoikempia ja paksumpia, moraalisesta moniarvoisuudesta puhumattakaan. Se yksisilmäisyys, jolla perusässät ovat Todellista Suomalaisuutta määritelleet, pöyrisyttää.

Oma sukuni on asunut surkean pari sataa vuotta tällä niemellä. Noin kaksinkertaisesti sen ajan, kun tämä paikka on ylipäänsä ollut oma maansa tai sillä on ollut nimi. Perustellusta suomalaisuudestani huolimatta en millään mahdu perussuomalaiseen sini-valkoiseen määritelmään. Ensinnäkin, minulla on lapsi, vaikken ole naimisissa!
(GASP!) Toisekseen, sukupuoli-identiteettini ei ole hetero. (GASP!) Kolmanneksi, en ole koskaan kuulunut valtion kirkkoon. (Herttilei!) Neljänneksi, olen tunnustava wicca. (Roviolle!) Ja pahin kaikesta, olen kommunisti! (Siperiaan!) En siis millään mahdu perussuomalaisten määrittelemän suomalaisuuden hyvin kapoisiin raameihin. Minun ei ole mahdollista olla "maassa maan tavalla" koska en hyväksy moniakaan maan tavoiksi muodostuneita asioita, enkä tunnusta virallista uskontoa. Mutta minne minun pitäisi tästä maasta lähteä? Vai pitäisikö minunkin suomalaisuuteni olla yhtä hyväksyttävä määritelmä siitä, mikä "maan tapa" on?

Kuitenkin olen ollut etuoikeutetussa asemassa niin pitkään, että ongelmani ja erilaisuutenikin on kovin helppoa ja pinnallista. Olen modernin ajan nainen, voin puhua, kirjoittaa, äänestää ja asettua ehdolle. Olen ulkonäöltäni kovin samanlainen kuin muutkin suomalaiset. Olen taloudellisesti riippumaton tavalla, joka tekee minusta itsenäisen. Kun tästä verrattain helposta asemastani pohdin erilaisuutta, tulee omasta erilaisuudestani helposti erilaisuuden tavoittelua. Asemani on niin turvattu, että tarvitaan todellista syvää pohdintaa, jotta voin ymmärtää miltä sekä etuoikeutettuna, että erilaisena oleminen tuntuu.

Toivonkin, että lukijani varaavat seuraavaksi tovin aikaa ja seuraavat minua Starhawkin opastamalle retkelle siihen, miltä erilaisuus ja etuoikeutettuna oleminen tuntuvat.

Hengitä ensin syvään ja kuvittele, että olet juuri lähdössä kävelylle halki kaupungin. Kävellessäsi katua huomaat, että ulkonäöllisesti kaltaisesi ihmiset ovat normi. Kauppojen ikkunoissa näet tuotteita, joita pidät puoleensavetävinä ja jotka on suunnattu juuri kaltaistesi ihmisten tarpeita ja mielenkiinnon kohteita varten. Mainokset kadun varsilla esittelevät kaltaisiasi ihmisiä menestyksen ja viehättävyyden ikoneina.

Kuljet elokuvateatterin ohi ja huomaat, että pääosan esittäjä uudessa menestyselokuvassa on aivan kaltaisesi. Kadulla on myös uskonnonharjoituspaikka ja iloksesi huomaat, että se on suunniteltu ja rakennettu juuri niitä rituaaleja ajatellen, joita sinä pidät tärkeinä.

Käännyt risteyksestä ja olet hetken epävarma sijainnistasi. Kysytkin neuvoa poliisilta, joka on samanlainen ihminen, kuin sinä ja kohtelee sinua kunnioittavasti ja kohteliaasti. Saavut kaupungintalolle, jossa on menossa kokous. Huomaat, että puhetta johtaa aivan kaltaisesi ihminen ja muut aivan sinunlaisesi kommentoivat ja heitä kuunnellaan kunnioittavasti. Sinulla ei ole epäilystäkään siitä, että mikäli päättäisit puhua, tulisit varmasti kuulluksi.

Nyt hengitä syvään. Päästä irti ensimmäisestä visiosta ja valmistaudu kulkemaan läpi aivan toisenlaisesta kaupungista. Kulkiessasi tämän kaupungin katua huomaat, että täällä aivan erilaiset ja sinusta poikkeavat ihmiset ovat normi. Kauppojen ikkunoissa näet tuotteita, jotka eivät millään tavalla palvele tarpeitasi tai kiinnosta sinua. Kadunvarsimainoksissa näet täysin itsestäsi poikkeavia ihmisiä esitettynä menestyksen ja puoleensavetävyyden ikoneina.

Kulkiessasi elokuvateatterin ohitse, huomaat, että uutuuselokuvan henkilöhahmoista yksikään ei muistuta sinua vähääkään. Kadulla ohittamasi uskonnollisen palvonnan paikkaa ei ole suunniteltu sinun uskontoasi varten, eikä se ole omia rituaalejasi varten edes avoinna.

Käännyt kulmasta ja huomaat eksyneesi. Yrität lähestyä poliisia, mutta käännyt nopeasti pois huomatessasi epäilyksen hänen katseessaan. Mutta et ehdi pakoon, ennen kuin poliisi, joka on eri etnistä ryhmää, sukupuolta ja eri ikäinen kanssasi lähestyy sinua ja aloittaa kuulustelun. Lopulta pääset pujahtamaan pakoon kaupungintaloon. Siellä on parhaillaan menossa kokous, jota johtaa sinusta täysin erilainen ihminen. Kommentoivat ja osallistuvat ihmiset eivät myöskään ole kaltaisiasi ja milloin joku sinua muistuttava yrittää puhua, hänet sivuutetaan nopeasti. Sinullakin olisi sanottavaa, muttet usko tulevasi kuulluksi.

Jos pohdit omaa kokemusta omasta elämästäsi, kumpaa kaupunkia se muistuttaa? Vai onko siinä piirteitä molemmista? Miltä elämä tuntuisi ensimmäisessä tai jälkimmäisessä kaupungissa? Mitä omanarvontunnollesi tapahtui ensimmäisen ja jälkimmäisen kohdalla?

Kovin yksioikoiset kulttuurit rajoittavat kaikkien yksilöidensä oikeutta olla ja elää. Jos minuuden määritelmä ei lähde omasta kokemuksesta siitä, mitä haluaa, mitä tarvitsee ja mitä kaipaa, vaan yrityksestä toteuttaa jotakin ulkoa annettua mallia, on yksilönvapaus kovin näennäistä. Identiteettiä ja ihmisoikeuksia rajoittavat kahleet rajoittavat jokaista yhteiskunnan jäsentä. Ainoa tapa taata yksilön oikeus vapaasti määritellä identiteettinsä on nähdä "hyvä", "oikea" ja "pyhä" mahdollisimman laajoina ja monikasvoisina käsitteinä. Suomalaisuus on minulle paljon enemmän, kuin perusässien kapea monokulttuuri. Suomalaisuus on minusta asia, joka määrittyy jokaisen tässä maassa asuvan, ajattelevan ja puhuvan ihmisen kokemuksen, mielipiteen ja arvojen kautta.
Näin olkoon.

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä vaaleihin!

    Terv. vaalikoneessa sinut ykkösosumaksi saanut

    VastaaPoista
  2. Joutavaa sentimentaalista lässytystä. Meikäläisen kannatus menee ehdottomasti perussuomalaisille, tällä hetkellä ainoalle laajempaa kannatusta nauttivalle puolueelle joka aidosti ajaa Suomen ja suomalaisten etua.

    VastaaPoista
  3. Anonyymiltä odottaisin rationaalista argumentaatiota. Vaikuttaa tyypilliseltä (perussuomalaiselta) logiikalta olla vastaamatta esitettyihin perusteluihin ja keskittyä lähinnä leimaamaan vastapuolen keskustelijoita ja avauksia.

    Jos haluat esittää kritiikkiä, kysyn, mikä mielestäsi on tarkalleen ottaen sentimentaalista lässytystä. Ja millä tavalla koet, että perussuomalaiset ajavat aidosti suomalaisten etuja? Kääntämällä takkiaan niin usein, että sillä saa lietsottua lähes ilmaista energiaa suomalaisiin tuulimyllyihin?

    Perussuomalaisten Suomen etujen ajaminen EU:ssa on minusta lähinnä populistista tyhjän puhumista. Kysyttäessä yksikään PerSu ei ole osannut vastata miten he tarkalleen Suomen etua parlamentissa ajaisivat tai edes, mihin europarlamentin ryhmittymään liittyisivät. Puolue, joka ei itse tiedä, mitä on tekemässä ja miksi, ei ole valmis ajamaan kenenkään etua.

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi! Pahoittelen sanavahvistusta, se ei olisi käytössä, elleivät nämä kommentointitilat olisi roskamagneetteja ilman sitä.

Huomaathan kuitenkin, että seuraan kommentteja. Sana on vapaa, mutta herjaavat ja Suomen lain vastaiset kommentit poistan armotta. Kirjoitathan siis asiasta asiallisesti asiaa.